Mitä oiskaan arki-ilta ilman salkkareita, on aika harvinaista mulle. Salkkarit ei ole varmaan koskaan ollut "hyvä" ohjelma, aina se on ollut kumminkin pakko katsoa. ;)

Musta on tosi outoa kun mulla on ollut sama paras kaveri ala-asteelta lähtien, mä en tiä miks me just ollaan parhaita kavereita, kun ollaan niin ERILAISIA. Meillä on ollu hyviä ja huonoja hetkiä, ja mä oon viettänyt sen kanssa lukemattomia yhteisiä hetkiä. Mutta silti musta tuntuu ettei se tuntis mua ollenkaan. Mä oon ehkä kaks kertaa itkeny sen nähden, ja sillon paikalla on ollut muita ihmisiä, en ikinä siis sen kanssa kahden. Me ei olla riidelty ala-asteen jälkeen. Ja jotenkin on sillai etten kunnolla näyttäny sille mun tunteita. Se ei esimerkiksi tiedä mun salaista ihanaa tykkäyksen kohdetta, (Juha Tapiota<3) tai sitä että olin sen keikalla tossa. Joka on mun mielestä ihan perus juttu, mikä parhaan kaverin pitäs tietää. Mä oon aina ollut sellanen kovin sosiaalinen, iloinen ja mulla on sellanen optimistinen asenne elämään. Ja tää mun kaveri on sellanen vähän pessimistinen, kaikista ihmisistä, paitsi hänestä itsestään haetaan jotain negatiivista. Mistään ruasta hän ei pidä, ja muutenkin. Esimerkiksi hän ei suostu laittaan lämpimiä vaatteita päälleen mutta valittaa aina sitä kuinka kylmä on. :( tyhmää..

Kirjoitan joskus, heihei