Ulkona on kaunista, luminen maisema on lempi maisemiani maailmassa. Ja juuri tänään, kauniina talvipäivänä mä ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen, päiväkirjaa olen kirjoittanut jo kymmenvuotiaasta, joten tässä minä nyt olen, erilaista päiväkirjaa kirjoittamassa. Mä oon siis kuusitoistavuotias lukiolainen, haaveena olisi lukion jälkeen päästä lääkikseen, en kyllä vielä ole siitäkään asiasta varma. Matikka kiinnostaa, samoin muut luonnontieteet, mutta ihmiset erityisesti, ja haasteet, joten miksipä ei. Mä oon nelilapsisen perheen vanhin lapsi, mä rakastan lapsia ylikaiken ja vapaa-ajalla hoidan veljiä ja muitakin lapsia. Mulla on myös koira, se on sellanen hieman outo, mulle rakas pikkuvintiö. Sen lisäksi mä käyn viemässä yhden tutun koiria lenkille parikertaa viikossa. Ja niin harrastan mä isoskoulutustakin, viimevuonna jo olin isosena ja toivon että tänäkin vuonna pääsen, vaikka eniten mä toivoisin pääseväni hyvään kesätyöhön.

Mä oon aina ollut sellanen kovin sosiaalinen ihminen, mä rakastan sitä että mulla on erilaisia kontakteja joka paikkaan. Ja toisaalta mulla on ystäviä jotka on ollut  mun kanssa hyviä ystäviä jo ala-asteen alusta. Mulla on myös paraskaveri, tai niin se ainakin kuvailisi itseään. Me ollaan oltu sellasia jo niin pitkään, en osaa selittää, mutta nyt lukiosta mä oon saanu ystäviä ja mä oon tajunnu, että ne on jotenkin niin paljon mun kaltasempia. Sellasia joiden kanssa olen koska ne on ihania, enkä siksi, että me ollaan tunnettu niin pitkään.

Tässä oli jotakin, koetan muistaa kirjotella usein mutta toivottavasti en näin romaaneja.. :)